Marjut

 

Moikka! Olen Marjut Tuulia Numminen, WORLD OF MARJATAN perustaja. Olen suomalainen nainen, jonka juuret ovat Pohjolan laululinjojen viisausperinteessä ja itämerensuomalaisessa kulttuuriperimässä. Olen  taiteilija herkkä villinainen, ihanien hitaiden hetkien rakastaja ja hieman vinksahtanut kissanainen. Sydämeni suurin toive on luoda harmoniaa, rauhaa, iloa ja onnellisuutta tälle Äiti-planeetallemme. 

Työskentelen pääasiassa vesiväreillä ja guasseilla, puhalletulla ja kuumana muotoillulla lasilla ja olen myös valokuvaaja. 

Olen työskennellyt lasinpuhaltaja-taiteilijana Soda Shop Designissa vuosina 2011-2022, jonka jälkeen olen toiminut vapaana taiteilijana. Lasi vei sydämeni jo nuorena ja olen tehnyt 15 vuotisen uran lasitaiteen parissa. Yli tuhatasteinen, maagisena hehkuva ja vapaasti muotoiltava materiaali on ollut uskomaton kumppani: intensiivinen ja alkeeminen. Aamunkoiton jumalatar -veistoksia tehdessäni tuntui kuin esiäitimme olisivat halunneet tulla näkyviksi ja muistetuksi uudelleen. Sula materiaali antoi heille keinon nousta kiven ja maan muistista.

Halu siirtyä entistä ympäristöystävällisempiin taidemuotoihin, on saanut minut etsimään myös uusia tapoja tehdä taidetta. Vietän yhä enemmän aikaa metsässä ja vähemmän aikaa työpöytäni ääressä. Se luo laatuaikaa kummassakin paikassa. Metsässä kuulen Pohjolan emomme paremmin, itseni paremmin. Ja työpöydän ääressä annan ideoiden virrata taiteena paperille. Olen työskennellyt puolitoista vuosikymmentä tulen, maan ja ilman kanssa. Nyt tuntuu, että on aika työskennellä veden kanssa. Pienesti, virraten ja vaivatta. Vesivärit ja guassit ovat uusi intohimoni. Eräänä päivänä, kun istuin maalauspöytäni eteen, alkoi naisia ilmestyä paperilleni. Iloisia jumalattaria, joiden päästä kasvoi kukkia ja kasveja. Siellä pörräsivät ötökät ja perhoset lentelivät. Luojattarien mielenmaisemia, ajattelin. Mielenrauhaa, elinvoimaa, kauneutta, väriä. Kaikkea, mitä toivoin itselleni ja maailmaan. Ja voi että, kuinka nämä naiset toivat minulle iloa! Olin päätynyt maalaamaan itseäni, olin päätynyt maalaamaan sisariani. Meitä emojen tyttäriä, nykynaisia, kantaäitien sukulinjoista, omine sielunlauluineen. Jumalattaria kuten sinä ja minä. Huomasin, että näkökulma Pohjolan emoissa oli siirtynyt siihen, että miten emomme elävät meissä, ja kuinka me nykynaiset olemme tulevaisuuden emosia.

Tämä matka on vasta alussa lupaillen lukemattomia tunteja maalaamisen iloa, värikylläisyyttä ja luovuuden virtaa!